Nykytanssi

Nykytanssi on syntynyt 1900-luvun alussa tarpeesta löytää uutta liikekieltä vastapainoksi baletin hyvin tiukalle estetiikalle. Tanssin olemukseen ovat vaikuttaneet Yhdysvalloissa ja Euroopassa mm. seuraavat henkilöt: Isadora Duncan, R. Laban, Graham ja Cunningham. Nykytanssissa on painotettu vapautta omaan liikkeeseen, mistä on syntynyt erilaisia nykytanssitekniikoita, kuten Grahamin tekniikka. Tänäpäivänä nykytanssi on nivoutunut yhteen nykyteatterin ja -sirkuksen kanssa etenkin esitystaiteen puolella.

Nykytanssin suhde musiikkiin on hyvin vapaa – tanssia voi monen eri genren musiikkiin, hiljaisuudessa tai vaikka käyttäen omaa hengitystään ja ääntään äänimaailmana. Nykytanssia kuvailevat sanat vapaa tanssi, oma luovuus, improvisaatio, release-tekniikat ja vaikutteet erilaisista kamppailulajeista.

Tunneilla perehdytään mm. lattiankäyttöön ja painovoimaan. Tavoitteena on löytää voimaa liikkua lattialla ja samalla osata rentoutua sitä vasten, tutustua orgaaniseen liikkeeseen ja tunnustella, miltä liikkuminen tuntuu. Tunneilla saatetaan ajoittain käyttää nykytanssipioneerien tekniikoita (Horton, Limon, Graham), mutta opetus ei perustu tiettyyn yksittäiseen tekniikkaan. Tunneille kannattaa varustautua pitkähihaisilla ja -lahkeisilla housuilla ja paidalla sekä sukilla. Polvisuojista voi olla hyötyä.